Koirat ja madotus
Koira

TIETOA LOISISTA

Mikä on loinen?

Loinen on eliö, joka elää toisen eliön kudoksissa, turkissa, iholla tai muuten läheisyydessä. Jotkut loiset voivat aiheuttaa vahinkoa ja sairauksia, toiset taas elävät isäntäeliönsä kannalta varsin huomaamatonta elämää.

Loiset jaetaan ulko- ja sisäloisiin. Koiralla voi esiintyä kumpiakin, ja kumpiakin voidaan ehkäistä oikeilla toimintatavoilla sekä asianmukaisella loislääkityksellä.

Tältä sivustolta löydät tietoa koiran sisäloisista. Halutessasi tietoa koiran ulkoloisista kuten puutiaisista sekä niiden häädöstä, vieraile osoitteessa www.puutiaistieto.fi.

Mikä on sisäloinen/ulkoloinen?

Sisäloiset (endoparasiitit) elävät nimensä mukaisesti isäntäeliönsä sisällä, esimerkiksi suolistossa, keuhkoissa tai lihaskudoksessa. Tällaisia loisia ovat esimerkiksi suolinkainen.

Ulkoloiset (ektoparasiitit) elävät taas isäntäeliönsä ulkopuolella, esimerkiksi iholla tai turkissa. Ulkoloisiin kuuluvat muiden muassa täit ja kirput.

Kuinka ne tarttuvat?

Uloste

Tavallisin matojen tartuntareitti on madon munien / infektiivisten toukkamuotojen syöminen. Aikuiset elävät madot elävät suolistossa, käyttävät ravinnokseen sen sisältöä ja munivat suoleen. Matonaaras voi tuottaa jopa kymmeniä tuhansia munia vuorokaudessa.

Munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön. Koira levittääkin madonmunia varsin tehokkaasti ympäristöönsä ulosteen mukana, minkä vuoksi ulosteet kannattaa kerätä ja hävittää asianmukaisesti. Toiset koirat saavat tartunnan infektoituneen koiran ulosteesta. Esimerkiksi suolinkaisen munat säilyvät ulosteessa tartuttamiskykyisinä kuukausia ja jopa vuosia.

Osa koiran sisäloisista on zoonooseja eli ne voivat tarttua myös ihmiseen. Tällaisia loisia ovat esimerkiksi suolinkainen ja ekinokokki.

Muita sisäloisten tartuntareittejä:

Monet madot voivat tarttua myös jyrsijöiden ja muiden pieneläinten kautta. Pennut voivat saada esimerkiksi suolinkaistartunnan kohdusta istukan kautta tai imemällä infektoituneen emän maitoa. Muut koirat voivat saada tartunnan myös infektoituneiden pentujen oksennuksesta. Jotkut loiset voivat tarttua myös kypsentämättömästä lihasta.

Tartuntariski

Kaikki koirat voivat saada sisäloisia. Erityisessä riskiryhmässä ovat nuoret, vanhat ja yleiskunnoltaan heikentyneet yksilöt. Myös esimerkiksi metsästys-, näyttely- ja kilpailevat koirat ovat alttiita sisäloistartunnoille.

Sisäloistartunnan oireet

Oireet ovat usein vaihtelevia ja riippuvat niin loislajista, loisten määrästä kuin koiran terveydentilastakin. Jotkut loistartunnat saattavat terveellä koiralla olla oireettomia. Suolinkaistartunnassa koiran yleiskunto voi heiketä ja sen kasvu saattaa hidastua. Karvapeite voi muuttua huonoksi ja koira saattaa oksennella toistuvasti. Toisinaan vatsan alue turpoaa. Hakamatotartunnassa koira saattaa kärsiä verenhukasta, ja pikkupennuille tartunta saattaa olla hoitamattomana hengenvaarallinen.

Mistä tietää, että koiralla on sisäloisia? Kuinka teetän ulostetutkimuksen?

Tyypilliset oireet voivat antaa vihjettä sisäloistartunnasta, mutta usein sisäloistartunta on oireeton.

Varsinainen diagnoosi tapahtuukin ulostenäytteen perusteella. Ulostenäytteen tutkii eläinlääkäri, joka etsii siitä mikroskoopilla madonmunia. Paljain silmin munia ei voi havaita.

Aikuisia matoja saattaa näkyä ulosteessa, mutta usein koiran suolistossa voi esiintyä runsaastikin loisia ilman, että ulosteessa on paljain silmin havaittavissa merkkejä loisten olemassaolosta. Siksi uloste kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä, joka käy näytteen läpi mikroskoopilla.

Halutessasi selvittää koirasi sisäloistilanteen ja tarpeellisen matolääkitystiheyden ota yhteyttä eläinlääkäriisi. Kerro hänelle, että haluaisit selvittää ulostetutkimuksen avulla, onko koirallasi sisäloisia ja kuinka usein matolääkitys olisi koirallasi tarpeen. Eläinlääkärisi antaa sinulle lisätietoja.

Kuinka sisäloistartunta ennaltaehkäistään?

Loisilta suojautumisen perusta ovat hyvä hygienia, asianmukainen loislääkitys sekä ulosteiden keräys. Esimerkiksi suolinkaisen munat eivät ole välittömästi tuoreessa ulosteessa tartuttamiskykyisiä, vaan niiden täytyy kypsyä ympäristössä muutamia viikkoja tullakseen infektiivisiksi. Tämän jälkeen munat säilyvät tartuttamiskykyisinä ympäristössä jopa vuosikausia. Siksi ulosteiden kerääminen ja asianmukainen hävittäminen on erittäin tärkeää ympäristön aiheuttaman sisäloisriskin minimoimiseksi.

Kuinka usein ja miten koira tulisi matolääkitä?

Koiran matolääkitseminen on osa sen hyvinvoinnista huolehtimista.

Loislääkinnän tiheyteen ei kuitenkaan ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, joka pätisi kaikkiin koiriin. Siksi loislääkityksestä kannattaa keskustella oman eläinlääkärin kanssa.

Lääkitsemisen tarpeeseen vaikuttaa moni tekijä, esimerkiksi ikä, terveydentila sekä mahdollinen tiineys tai astutus. Ympäristö ja ulkona liikkumisen määrä sekä koiran käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, kuinka usein koira kannattaa matolääkitä: esimerkiksi metsästyskoirilla riski saada matoja on tavallista kotikoiraa suurempi. Myös ravinnolla on merkitystä, sillä kypsentämätöntä lihaa ja kalaa syövät ja jyrsijöitä tai nilviäisiä ulkona syövät koirat ovat alttiimpia saamaan sisäloistartunnan. Matkustelu ja erilaisissa koiratapahtumissa käyminen ovat niin ikään riskitekijöitä.

Erilaisissa ympäristöissä elävillä koirilla voi olla myös erilaisten ulkoloisten riski; toisten koirien kohdalla esimerkiksi heisimatolääkitys on ajankohtainen, toisilla voi olla suurempi riski lähinnä suolinkaistartuntaan.

Sisäloisten esiintyvyydestä suomalaisilla koirilla on tehty tutkimus vuonna 2006. Tutkimuksessa suomalaiskoirien loismatoesiintyvyys oli 5,9 %, ja tutkimuksessa todetut koirilla loislajit olivat suolinkainen (Toxocara canis), hakamato (Uncinaria stenocephala), lapamato eli leveä heisimato (Diphyllobothrium latum) sekä piiskamato (Trichuris vulpis).

Lue tutkimuksen tiivistelmä täältä: www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304401706002408.

Aikuinen terve koira

Eurooppalaisten suositusten (www.esccap.org) mukainen yleinen suositus aikuiselle terveelle koiralle on matolääkitys 2-4 kertaa vuodessa. Lapsiperheissä tai kennelolosuhteissa loishäätö voidaan tehdä tiheämmin, jopa kerran kuukaudessa.

Koiranpennut ja emä

Eurooppalaisten suositusten mukaan pennut matolääkitään ainakin suolinkaista vastaan kahden viikon iästä lähtien 2 viikon välein, kunnes vieroituksesta on kulunut kaksi viikkoa. Käytännössä lääkitys tehdään siis 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon iässä. Emä lääkitään samanaikaisesti. Lisäksi rokotuksen yhteydessä on hyvä idea tehdä pennun ensimmäinen ulostenäytetutkimus.

Matkustelevat, metsästävät ja tuontikoirat

Mikäli koira käy ulkomailla tai sitä käytetään metsästykseen tulee huolehtia etenkin heisimatolääkityksestä: heisimatoihin kuuluva ekinokokki on suurin uhka, jota vastaan heisimatolääkitys otetaan.

Lue lisää ekinokokista täältä.

Matkustelevalla koiralla on myös riski saada muita eksoottisempia loisia, kuten sydänmato. Mikäli aikoo matkustaa koiransa kanssa, kannattaa tarvittavasta loislääkityksestä keskustella eläinlääkärin kanssa.

Monikoirataloudet ja kennelit

Suurin osa suomalaisten koirien sisäloistartunnoista esiintyy monikoiratalouksissa eli perheissä, joissa on enemmän kuin yksi koira. Tällaisissa talouksissa kaksi kertaa vuodessa tapahtuva matolääkitys ei välttämättä ole riittävä.

Paras ja vaivattomin tapa selvittää optimaalinen oman koiran loislääkitsemisen tiheys on keskustella oman eläinlääkärin kanssa sekä teetättää eläinklinikalla koiralleen ulostenäytetutkimus.

Mitkä ovat koiran merkittävimpiä sisäloisia?

Yleisimpiin koiriin tarttuviin sisäloisiin kuuluvat pyörö- eli sukkulamadot (tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi suolinkainen) ja hakamadot. Lisäksi koirilla esiintyy heisimatoja (esimerkiksi ekinokokki ja lapamato). Näiden lisäksi on olemassa myös muita matotyyppejä. Matojen lisäksi sisäloisiin kuuluu lisäksi erilaisia alkueläimiä.