Koirat ja madotus
Koira

SISÄLOISILTA SUOJAUTUMINEN

Koiran (ja samalla paljolti myös itsensä) suojaaminen sisäloisilta ei ole rakettitiedettä.

Loisilta suojautumisen perusta ovat:

  1. hyvä hygienia
  2. asianmukainen loislääkitys sekä
  3. ulosteiden keräys.
    Esimerkiksi suolinkaisen munat eivät ole välittömästi tuoreessa ulosteessa tartuttamiskykyisiä, vaan niiden täytyy kypsyä ympäristössä muutamia viikkoja tullakseen infektiivisiksi. Tämän jälkeen munat säilyvät tartuttamiskykyisinä ympäristössä jopa vuosikausia. Siksi ulosteiden kerääminen ja asianmukainen hävittäminen on erittäin tärkeää ympäristön sisäloisriskin minimoimiseksi.

Kuinka usein ja miten koira tulisi matolääkitä?

Koiran loislääkinnän tiheyteen ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, joka pätisi kaikkiin koiriin. Siksi loislääkityksestä kannattaa keskustella oman eläinlääkärin kanssa.

Lääkitsemisen tarpeeseen vaikuttaa moni tekijä

Koiran yksilölliseen matolääkitystiheyden tarpeeseen vaikuttavat esimerkiksi ikä, terveydentila sekä mahdollinen tiineys tai astutus. Ympäristö ja ulkona liikkumisen määrä sekä koiran käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, kuinka usein koira kannattaa matolääkitä: esimerkiksi metsästyskoirilla riski saada matoja on tavallista kotikoiraa suurempi.

Myös ravinnolla on merkitystä, sillä kypsentämätöntä lihaa ja kalaa syövät ja jyrsijöitä tai nilviäisiä ulkona syövät koirat ovat alttiimpia saamaan sisäloistartunnan. Matkustelu ja erilaisissa koiratapahtumissa käyminen ovat niin ikään riskitekijöitä.

Erilaisissa ympäristöissä elävillä koirilla voi olla myös erilaisten ulkoloisten riski

Toisten koirien kohdalla esimerkiksi heisimatolääkitys on ajankohtainen, toisilla voi olla suurempi riski lähinnä suolinkaistartuntaan.

Sisäloisten esiintyvyydestä suomalaisilla koirilla on tehty tutkimus vuonna 2006. Tutkimuksessa suomalaiskoirien loismatoesiintyvyys oli 5,9 %, ja tutkimuksessa todetut koirilla loislajit olivat suolinkainen (Toxocara canis), hakamato (Uncinaria stenocephala), lapamato eli leveä heisimato (Diphyllobothrium latum) sekä piiskamato (Trichuris vulpis).

Lue tutkimuksen tiivistelmä täältä.

Aikuinen terve koira

Eurooppalaisten suositusten (www.esccap.org) mukainen yleinen suositus aikuiselle terveelle koiralle on matolääkitys 2-4 kertaa vuodessa. Lapsiperheissä tai kennelolosuhteissa loishäätö voidaan tehdä tiheämmin, jopa kerran kuukaudessa.

Koiranpennut ja emä

Eurooppalaisten suositusten mukaan pennut matolääkitään ainakin suolinkaista vastaan kahden viikon iästä lähtien 2 viikon välein, kunnes vieroituksesta on kulunut kaksi viikkoa. Käytännössä lääkitys tehdään siis 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon iässä. Emä lääkitään samanaikaisesti. Lisäksi rokotuksen yhteydessä on hyvä idea tehdä pennun ensimmäinen ulostenäytetutkimus.

Matkustelevat, metsästävät ja tuontikoirat

Mikäli koira käy ulkomailla tai sitä käytetään metsästykseen tulee huolehtia etenkin heisimatolääkityksestä: heisimatoihin kuuluva ekinokokki on suurin uhka, jota vastaan heisimatolääkitys otetaan.

Lue lisää ekinokokista täältä.

Matkustelevalla koiralla on myös riski saada muita eksoottisempia loisia, kuten sydänmato. Mikäli aiot matkustaa koirasi kanssa, kannattaa tarvittavasta loislääkityksestä keskustella eläinlääkärin kanssa.

Monikoirataloudet ja kennelit

Suurin osa suomalaisten koirien sisäloistartunnoista esiintyy monikoiratalouksissa eli perheissä, joissa on enemmän kuin yksi koira. Tällaisissa talouksissa kaksi kertaa vuodessa tapahtuva matolääkitys ei välttämättä ole riittävä.

Paras ja vaivattomin tapa selvittää optimaalinen oman koiran loislääkitsemisen tiheys on keskustella oman eläinlääkärin kanssa sekä teetättää eläinklinikalla koiralleen ulostenäytetutkimus.

Mistä tietää, että koiralla on sisäloisia? Kuinka teetän ulostetutkimuksen?

Tyypilliset oireet voivat antaa vihjettä sisäloistartunnasta, mutta usein sisäloistartunta voi olla oireeton.

Varsinainen diagnoosi tapahtuukin ulostenäytteen perusteella. Ulostenäytteen tutkii eläinlääkäri, joka etsii siitä mikroskoopilla madonmunia. Paljain silmin munia ei voi havaita.

Aikuisia matoja saattaa näkyä ulosteessa, mutta usein koiran suolistossa voi esiintyä runsaastikin loisia ilman, että ulosteessa on paljain silmin havaittavissa merkkejä loisten olemassaolosta. Siksi uloste kannattaa tutkituttaa eläinlääkärillä, joka käy näytteen läpi mikroskoopilla.

Halutessasi selvittää koirasi sisäloistilanteen ja tarpeellisen matolääkitystiheyden ota yhteyttä eläinlääkäriisi. Kerro hänelle, että haluaisit selvittää ulostetutkimuksen avulla, onko koirallasi sisäloisia ja kuinka usein matolääkitys olisi koirallasi tarpeen. Eläinlääkärisi antaa sinulle lisätietoja.

Miksi käyttää Veloxaa?

Veloxa on koirien matolääke, joka on

  1. Laajakirjoinen – sopii remuta ja reissata! Veloxa tepsii kaikkiin koiran merkittävimpiin sisäloisiin: sekä suolinkaisiin, hakamatoihin, piiskamatoihin että heisimatoihin (kuten ekinokokki).
  2. Maistuva – Veloxa on makutabletti, jonka koira syö mielellään herkkupalana. Ethän kuitenkaan syötä koiralle ohjeannosta suurempia määriä matolääkettä.
  3. Edullinen – edes suuren koiran matolääkeannos ei rasita omistajan lompakkoa liikaa.

Siksi koiran matolääkitseminen Veloxalla on helppoa ja hauskaa!

Veloxa-matolääkkeen löydät erikseen sekä pienille että isoille koirille ja kahdessa pakkauskoossa:

Pienet/keskikokoiset koirat
Veloxa Vet 150 mg/144 mg/50 mg
2 ja 8 tabletin pakkaksissa

Vain suun kautta.

Annostus: 1 purutabletti 10 painokiloa kohden suun kautta (15 mg febanteelia, 5 mg pyranteelia (embonaattina) ja 5 mg pratsikvanteelia per painokg).

Paino (kg) Purutablettien lukumäärä
2,5–5 1⁄2
> 5–10 1
> 10–15 1 1⁄2
> 15–20 2
> 20–25 2 1⁄2
> 25–30 3

Yli 30 kg:n painoisille koirille on käytettävä Veloxa vet 525 mg/504 mg/175 mg -valmistetta.

Keskikokoiset/suuret koirat
Veloxa Vet 525 mg/504 mg/175 mg
2 ja 8 tabletin pakkauksissa

Annostus: 1 purutabletti 35 painokiloa kohden suun kautta (15 mg febanteelia, 5 mg pyranteelia (embonaattina) ja 5 mg pratsikvanteelia per painokg). Ei saa käyttää alle 17,5 kg:n painoisille koirille.

Kuinka annan Veloxan koiralleni?

Purutabletti voidaan antaa koiralle suoraan tai ruoan kanssa. Koiraa ei tarvitse paastottaa ennen hoitoa eikä sen jälkeen. Useimmat koirat syövät purutabletin vapaaehtoisesti, koska pratsikvanteelissa on lipidipäällyste ja tabletti sisältää makuainetta.